Seinäjoella kouluruokailua kehitetään yhdessä

Kouluruoan kehittäminen ei aina ole helppoa, sillä sitä ohjaavat lait, asetukset ja suositukset sekä tiukka talousraami.
“Seinäjoella on tehty asian eteen paljon ja hyviä vinkkejä on jakaa muillekin. Olemme saaneet niin asiakkaita kuin henkilökuntaa mukaan suunnitteluun”, Kasperitalon palveluvastaava Heli Kallio kertoo.

Kallio tiimeineen tarjoaa päivittäin lounaan 420 ruokailijalle. Asiakkaina ovat Lintuviidan koulun ja Linnunradan päiväkodin lapset ja aikuiset. Käytössä on viiden viikon kiertävä ruokalista, jota määrittävät monet vaatimukset.

Kallio aistii kouluruokailussa muutosta.
”Meillä pitää olla kyky mukautua nykyaikaan, mutta pysyä samalla kantavissa juurissa. Vaikka elämme pikaruokakulttuurissa, pitää muistaa perinteet.”

Isoin haaste ovat erilaiset odotukset. Kouluruoan tavoitteet, asiakkaiden toiveet ja taloudelliset lähtökohdat pitäisi saada ”samaan kauhaan”. Pitää ajatella ravitsemussuositusten ohjaamaa terveellisyyttä, monipuolisuutta ja kestävää kehitystä tiukan talouspaineen alla. Lisäksi oppilaita on eri taustoista ja toiveet ovat hyvin erilaisia.

Lintuviidan koulu on monikulttuurinen, kansallisuuksia on 23, ja Kallion mukaan lisäksi näkyvät sosiaaliset erot sekä pienluokkien oppilaiden erityisvaatimukset.
“On kuitenkin vain yksi kouluruoka, jonka pitäisi miellyttää jokaista. Kunpa saisi palapelin kaikki palat loksahtamaan oikein!”

Kouluruoan arvostus uuteen nousuun

Uutena haasteena Heli Kallio mainitsee vanhempien vaateet: vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä, että kouluruoka vastaa vain yhtä kolmasosaa päivän aterioista. Sillä on virallista asemaansa isompi rooli monen pienen ihmisen arjessa.
”Kouluruoassa huomioidaan automaattisesti ravitsemussuositukset, toisin kuin kotona. Se voi myös olla lapsen ainoa lämmin ateria päivässä”, Kallio huomauttaa.

Monissa perheissä huomataan loma-aikoina, miten ruokakustannukset nousevat, ja ymmärretään silloin kouluruoan arvo. Sitä saatetaan suorastaan kaivata loman jälkeen. Säännöllinen ruokailu tuo turvallista pohjaa koulutielle, Kallio summaa.

Alan ammattilaisia myös surettaa, että media nostattaa kouluruokakohuja. Ilmaista kouluruokailua pidetään itsestäänselvänä ja arkisena osana koulupäivää.
”Kouluruoan ja keittiötyön arvostus pitäisi saada nousuun. Arvostuksen pitää lähteä meistä – jos emme itse kohota kouluruoan arvostusta, kuka sitten?”

Kallio muistuttaa, että kouluruokailu on merkittävä osa suomalaista ruokakulttuuria, harvinainen malli, josta on syytä olla ylpeitä. Kouluruoka tauottaa opiskelua ja tukee oppilasta.
”Ruokasali on myös kulttuurien kohtauspaikka, ja ruokasalissa kaikki ovat samanarvoisia. Se edistää tasa-arvoa, kaikilla on oikeus samaan kouluruokaan.”

Kutsuva ruokasali

Kasperitalolla on tehty yhteistyössä koulun kanssa paljon pieniä ja isoja tekoja, joiden myötä kouluruokailusta on tullut yhä myönteisempi kokemus oppilaille.

Keittiö muuttui valmistuskeittiöstä palvelukeittiöksi vuonna 2021. Vuonna 2024 valmistui saneeraus, ja uudet tilat ovat aiempia viihtyisämmät. Uuden ruokasalin avauksen yhteydessä järjestettiin nimikilpailu, jonka myötä nimeksi tuli Muusilaakso.
”Järjestimme avajaiset yhdessä ruokailutoimikunnan ja oppilaskunnan kanssa. Lapset kävelivät uuteen ruokasaliin punaista mattoa pitkin. Lähikauppa sponssasi jäätelöt ja vanhoja opettajia ja keittiöhenkilökuntaa oli kutsuvieraina. Juhlissa oli koko kylä mukana.”

Kasperitalossa toteutuu ajatus koko koulusta kasvattajana – keittiöhenkilökunnalla on roolinsa ruokakasvattajina. Viihtyisä, akustoitu tila kutsuu rauhallisempaan ja mukavampaan syömiseen. Keittiön työn kannalta on tärkeää, että ruoka-ajat on porrastettu hyvin, jotta henkilökunta ehtii laittaa linjaston kuntoon jokaiselle ryhmälle.
”Olemme panostaneet uusiin linjastoihin, joissa ruoka on tarjolla oppilaan korkeudella ja helppo ottaa itse.”

Yhdessä paremman maailman puolesta

Kasperitalolla toimii aktiivinen ruokailutoimikunta, johon kuuluu sekä henkilökuntaa että oppilasjäseniä. Kevään aikana toteutettiin perjantaitempaus ruokahävikin vähentämiseksi. Biojäte oli perjantaisin suljettu, eli jokainen kiinnitti tavanomaista enemmän huomiota siihen, paljonko ottaa ruokaa lautaselleen. Tempaus keräsi hyvää palautetta.
”Kysyttiin, voisiko meillä olla toinenkin samanlainen päivä, tai miksei biojäte ole aina suljettu!”

Jo aiemmin koulussa on otettu kestävän kehityksen askelia luopumalla tarjottimien käytöstä. Tarjottimettomuuden ansiosta säästyy keittiöhenkilökunnan aikaa, vettä ja pesuaineita.
“Olin etukäteen ennakkoluuloinen, kuinka sotkuista syömisestä tulee ja paljonko hajoaa astioita, mutta tosi hyvin on mennyt”, Kallio kertoo.

Kouluruokalassa tehdään lasten puolesta myös ilmastoystävällisiä ja ravitsemuksellisesti hyviä valintoja.
”Suosimme kotimaisuutta, ja olemme siirtyneet esimerkiksi lisäkeriisistä gluteenittomaan täysjyväkauraan. Se maistuu oppilaille samalla tavalla kuin ennen valkoinen riisi. Olemme myös vähentäneet sokereita eli meillä on tarjolla hillon sijaan hedelmä- ja marjasoseita, eikä mehukeitossa ole lisättyä sokeria.”

Myös lähiruokaa ja paikallisia toimijoita suositaan, esimerkiksi Valio ja Atria ovat vakitoimittajia. Kouluruoka on sydänmerkittyä, sillä siinä on siirrytty punaisesta lihasta broileriin.

Kasvisruokaa on tarjolla päivittäin ja sen osuus kasvaa, osin siinä näkyy monikulttuurisuus.
“Kehitämme kasvisruokaa jatkuvasti ja tsemppaamme maistamaan sitä. Kasvatamme kasvisten osuutta myös ujuttamalla niitä esimerkiksi kastikkeisiin.”

Seuraavaksi mietinnässä ovat malliannokset: miten kerätä ruoka lautaselle.

Jotta kenenkään ei tarvitse syödä yksin

Erityisen innoissaan Kallio kertoo uuden rehtorin lanseeraamasta ruokasali-TETistä. Yläasteelta tuttu työelämään tutustuminen toteutuu kuudesluokkalaisten arjessa niin, että kutoset ovat viikoittain mukana ruokasalin puhtaanapidossa.
”Kutoset auttavat vuorollaan pyyhkimään pöydät ja nostelemaan tuolit. On kiva vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan. Avoimuus on lisääntynyt ja lapset ovat tulleet läheisemmiksi”, Kallio kehaisee.

Keväällä 2026 jaettiin myös ensi kertaa Muusilaakso-stipendi luokan parhaalle tettiläiselle. Kallion mukaan palkittavat ovat käytännönläheisiä kädentaitajia. Hän näkee muutoksen työssään joka päivä. Aloittaessaan vuonna 2022 hän kuuli lapsilta harvoin kiitoksia.
”Nyt osataan kiittää ja tervehtiä, voipa joku tulla kertomaan omia juttujakin. Kaikki tämä tarkoittaa parempaa kohtaamista ja ymmärrystä molemmin puolin. Lapsilla on tunne, että he kuuluvat tänne”, Kallio summaa.

Syksyksi ruokasaliin suunnitellaan kaveripöytähaastetta, jotta kenenkään ei tarvitsisi syödä yksin.
”Tavoite on, että kaveripöydässä on aina kaveri valmiina. Siellä voisi olla mukana myös kuraattori, erityisopettaja tai tukioppilaita”, Kallio suunnittelee.

Teksti Mariaana Nelimarkka, kuvat Tuukka Kiviranta